Kuka armahtaa?

[Jarmo Kurki]

Mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus)
Oireet
Männyt kuolevat nopeasti. Pihkaneritys tyrehtyy. Latvukset tulevat
punaruskeiksi.

*Koska tämä mäntyankeroinenKIN tuntuu olevan ydinhallintomme määritelyssä
100% TABU on aihetta toki syytä pitää jatkuvasti esillä. Samoin kuin
maailmanlaajuinen tritiumsadevesilammikkoihinsa kuolevien matelijoiden ja
sammakoiden hätätilajulistukset ja muut vastaavat säteilyn mehiläistapot
toki! Näin tällaisen ilmon poistetun nettihausta:"Suomessa metsätaloutta
uhkaa eniten mäntyankeroinen, joka on luokiteltu vaaralliseksi ...
Mäntyankeroisen leviämisen riski Suomeen on varsin todellinen, ...!"

*Aika hurjaa tekstiä muuten, vai mitä ja SUPO/IAEA mitä ilmeisemmin kielsi
noin kaikenkertovan materiaalin julkaisun? .. .. No yhtä kaiki herättää HETI
epäilyksiä virannomaistemme ja ydinhallinnon mitä hämärimmistä
syy-yhteyskytköksistä!

Tuhonaiheuttaja

Tuskin paljain silmin erottuva nematodi eli sukkulamato (alle 1 mm).

Mäntyankeroinen on hyvin pieni, aikusena alle 1 mm pitkä, läpikuultava
sukkulamato. Ennen aikuistumista on neljä toukkamaista kehitysastetta,
elelevät pääasiassa mäntyjen pihkatiehyeissä. Lisääntyminen
optimioloissa on hyvin vilkasta ja saastunut puu kuolee nopeasti.
Mäntyankeroinen voi levitä kuolevaan puuhun

*Äärimmäisen tärkeä ydinkytkös. Kun jo viime kesänä ilmoitettiin mm. Ranskan
metsien kuolevan kesäisin enemmän kuin kasvavan säteilyn tuhottua
metsänpohmjien ionitasapainot on pöytä jo katettu Portugalista, Siperiasta
vääjäämättä lähestyville mäntyankeroisille. Kiitos ydinvoimateollisuutemme
kasvien luontainen vastustus on nyt nollissa, pon apetiit!

lisääntymään tulleiden
hyönteisten välityksellä. Mäntyankeroisen arvellaan olevan kotoisin
Pohjois-Amerikasta, jossa mäntylajit ovat kehittyneet melko
vastustuskykyisiksi. Kotoinen mäntymme on herkkä mäntyankeroiselle.

*Bulseye! Mihin siis tarvitaan jatkossa ydinsähköämme, jota suunnitellaan jo
härskisti 60v periodeille?Ei siis mikään ihme, että ydinherroillamme on
kiirus ydinmmyllyineen, ennen kun kansa tajuaa ydinjymäytyksen suuruudet.
nou metasää, ja ei tarvetta ydinvoimalle, tämä setti muuten pitää ja toimii!

Mäntyankeroinen on hyvin vaarallinen tuholainen ja aiheuttaa vahinkoa
etenkin levittyään alueille, missä mäntylajit eivät ole ehtineet kehittää
vastustuskykyä, kuten Japanissa ja Kiinassa. Euroopassa laji on tavattu
Portugalista. Suomessa lajia ei ole havaittu luonnossa, mutta saastuneilta
alueilta tulleessa puutavarassa ja pakkausmateriaalissa sitä on tavattu.

*Itse asiassa jo 40 invaasiota (-08). Ja lisää tulee kunnes metsämme menee.
Ydinalamme tietää tämän jo NYT!

Kehitys
Lisääntyminen optimioloissa (25 - 30 °C) on hyvin nopeata ja kehitys munasta
aikuiseksi kestää vain kolmisen vuorokautta. Ankeroinen vaatii suhteellisen
korkeata lämpötilaa (yli 20°C) voidakseen kehittyä, mutta kykenee säilymään
hengissä useita kuukausia -17 °C lämpötilassa.

*Lokoisaa ruoka-apetta Suomessa silmän kantamattomiin ankeroismadoille. Ja
vauhti leviämistarpeelle on toki silmitön. Mihin tarvitsemme ydinvoimaa
pian, tai edes NYT? Ehkä ydinvoiman voisi valjastaa nykyisen 70% meren
kiehutuksensa lisäksi 100% energian haaskaamisiin ja pelkiksi
kampamaneettikasvattamoiksi läpi vuoden!) Jaa niin 05.06.-08 YLE kauhisteli,
että kasvihuonekaasuja tulee eniten kuin kansa viemäröi litroittain kuumaa
käsienpesuvettä ja kummuttaa sitten Itämerestä metaanit, typpioksiduulit ja
ties mitkä hiilipäästöt.

*Toki ydinvoimaloittemme tuhansien ja tuhansien ja tuhansien megawattien
lauhdekumpuamisista ydintyyliin taas 100% vaiettiin? Miksi ihmeessä ei
totuus kelpaa. Ydinvoima esim. TVO:n lauhteissa kun todistetusti tuottaa
kummuttaen metaanisedimenttikerrostumia Itämerestä tauotta jo näillä
kahdella voimalallaan 5 000MW hiilipolton edestä! Miksei näitä tutkita
julkisuuteen? Ai niin, kun "-08 alkuun hämäräperäisesti" Ilmatieteenlaitos
lopetti koko Suomen keskeisimmät merentutkimuslaitoksen arandoinnit
ydinlauhdevesissä, kun alkoi ydinkytkösluu paistaa!!

Leviäminen
Vaikka ankeroiset voivat säilyä hengissä kuolleella puulla vuosikausia,
tarvitsevat ne siirtäjäeliön eli vektorin kuljettamaan ne uuteen
lisääntymispaikkaan lähistön terveisiin mäntyihin. Vektoreina toimivat
sellaiset hyönteiset, jotka iskeytyvät lisääntymään kuoleviin puihin ja
kaivautuvat puuaineeseen, näin ankeroiset voivat niihin tunkeutua. Lisäksi
hyönteisten täytyy aikuistuttuaan käydä nakertamassa terveiden mäntyjen
vuosikasvaimia, oksia, runkoa tai juuria, jotta ankeroiset pääsisivät uuden
puun solukoihin. Mahdollisia vektoreita Suomessa ovat pääasiassa
Monochamus-suvun sarvijäärät: suutari ja ranskanräätäli, mutta muidenkin
hyönteisten arvellaan voivan toimia satunnaisesti vektoreina.

Tuhokohteet
Mäntyankeroisen tuhoja on esiintynyt kotoisilta puulajeilta vain männyllä,
joka on varsin altis tuhoille. Muualla maailmassa ankeroisen on todettu
tuhonneen erityisesti sylvestris-ryhmän mäntyjä: punamäntyjä (Pinus
resinosa), japaninmustamäntyjä (P. thunbergii), japaninpunamäntyjä (P.
densiflora) ja P. luchuensis -mäntyjä. Lisäksi se on todettu lukuisilta
mänty-, kuusi- ja muilta havupuulajeilta.

Tuhon eteneminen
Suotuisten olosuhteiden vallitessa mäntyankeroisten määrä
kymmentuhatkertaistuu parin viikon aikana.

*On siinä ydinaavikoituvasa Suomessamme kohta rapinaa salomaillamme!

Uusien puiden valtaamiseen se
pystyy kuitenkin vain tietyssä elinkiertonsa vaiheessa (ns. kestotoukka).
Lisäksi se vaatii levitäkseen siirtäjäeliön, jona toimii useimmiten jokin
Monochamus-suvun jäärä. Ankeroisten lisääntymistä suosii kuiva ja lämmin
kesä.

Vaikutus puuhun
Mäntyankeroiset tukkivat lisääntyessään puun tiehyet. Ne valtaavat
saastuttamansa puun kokonaan siirtyessään puun sisällä pihkatiehyeiden
kautta niin oksiin, runkoon kuin juuristoonkin. Ankeroisten aiheuttaman,
usein nopean, puiden kuolemisen syytä ei aivan tarkkaan vielä tiedetä.
Vektorien mukana kulkeutuu usein myös sienitauteja ja pihkanerityksen
heikentyessä puut altistuvat monille muille tuhoeliöille. Lakastuminen
saattaakin olla seurausta useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Elinkierto
Vektorit

Ankeroisten tunnistaminen on vaikeata koska kuolevassa ja kuolleessa puussa
suorastaan kuhisee erilaisia ankeroisia.

Vahingot metsätaloudessa
Mäntyankeroisesiintymät vaativat aina välittömiä toimia. Mäntyankeroinen
pystyy lisääntymään ja tappamaan puita nopeasti. Ankeroinen tappaa Japanissa
vuosittain miljoonia kuutiometrejä puuta.

*90% metsästään katosi muutamissa vuosissa Siperian pakkasista ja tuulista
huolimatta läpi maan.

Tuhoriskin arviointi
Sääolot, ainakin Etelä-Suomessa, mahdollistavat mäntyankeroisen
lisääntymisen ja kotoinen mäntymme on todettu alttiiksi ankeroiselle. Vaara
mäntyankeroisen leviämiselle Suomeen on melko suuri,

*Saivartelua, koska leviäminen on SELVIÖ!

koska kaikkia
puutavaraeriä ja pakkausmateriaaleja saastuneilta alueilta ei pystytä
tarkastamaan. Lisäksi on mahdollista, että Aasiasta peräisin olevan
puutavaran mukana kulkeutuvat ankeroiset pääsisivät vakiintumaan
lähialueille. Lämmin ilma ja kuivuus altistavat puita.

*Ankeroinen trodellisuudessa lähestyy Suomea jo kahdelta maayhteydeltä
ongelmitta. Metsäteollisuus ja ydinala ankeroinen tulee, oletteko valmiina
pysäyttämään koneenne!?***

Torjuntamenetelmät
Tehokasta keinoa ankeroisen torjumiseksi ei ole toistaiseksi pystytty
kehittämään.

*Osuma ja upotus! Miksi haaskata ydintekniikkaan, jolle ei ole edes jatkossa
TARVETTA!!

Toimivimmaksi on osoittautunut vektorihyönteisten hävittäminen
ja saastuneiden puiden polttaminen ennenkuin vektorit poistuvat niistä.
Suomessa tiukat tuontipuurajoitukset ovat paras keino leviämisen
estämiseksi. Tuontipuu saastuneilta alueilta tulee olla kuumakäsiteltyä 56°C
30 minuutin ajan siten, että käsittely ulottuu puun keskustaan asti.

Mäntyankeroinen on Euroopan ja Välimeren Kasvinsuojelujärjestön
karanteenilistoilla (European and Mediterranean Plant Protection
Organization, EPPO). Lisäksi EU:lla on säännökset sen leviämisen
ehkäisemiseksi. Mikäli epäillään mäntyankeroisen levinneen metsään, on syytä
ottaa yhteyttä Kasvintuotannon tarkastuskeskukseen, missä asia pystytään
varmistamaan.

Teksti: Kuvat: Lähteet:
Pouttu, A.
Tomminen, J. Tomminen, J.
Kyushu Research Center
EPPO
Pouttu, A. Tomminen, J. ja Nuorteva, M. (1987)
EU:n lainsäädäntö
05.08.2003 / APou

[Visa Koskela]

Ilmastointimysteerio.

Nyt kuin olin päässyt jäljille siitä mekanismista joka kätketään
ydinvoimalan systeemeihin näköjään aivan kylmästi, aloin pohtimaan
mielessäni useita kummallisilta tuntuneita tapauksia ydinvoimalan
starttaamisten alkuajoilta. ASEA:n työläisiltä olin saanut kuulla erään
varsin kummallisen väittämän ja turvaohjeen. Henkilö oli sitä mieltä, että
viimeistään noin vuosi ydinvoimalan käynnistymisestä eteenpäin olisi syytä
oman turvallisuutensa vuoksi vaihtaa muihin elossa pitävimpiin hommiin.
Kysyttäessä syytä moiseen, hän vältellen lisäkeskusteluja oli vain
kuitannut, että olisi syytä seurata alkuaineiden kulkeutumista ydinvoimalan
poistoilman piipun ns. "pyyhkäisytuloksissa"? Kyseiseltä oli tivattaessa
irronnut senverran lisätietoa, että nimenomaan kromista on puhe. Myöhemmin
olen sitten selvitellyt taustoja myös tästä tarkemmin. Sanotaan tähän aluksi
tukitietona, kromi kuuluu siihen erityisen haitalliseen alkuaineryhmään,
jota pitkäaikainen säteily eroosioi voimalaitoksen rakenteista. Kromin
kemikalisaatiomyrkkyinä tunnettu on mm. pelätty 6-arvoinen kromi. Joka on
vaarallinen mm. kyvystään aiheuttaa syöpää. Ja sen kulkeutumismekanismi
nimenomaan ilmastointiin on lähinnä tieto siitä, kuinka pitkällä
voimalaitoksen "yleissäteilytausta" on kyennyt jo vakiintumaan.

Normaalilla työläisellä ei toki ole edes teoreettista mahdollisuutta saada
moista selville, mutta TVO:n laboratoriossa kyllä näitä salaisia
pyyhkäisykokeita alusta asti kyllä tehtiin. En halua sen tarkemmin kertoa
tähän henkilöiden nimiä, mutta kun tämä etenevä kriittinen kromilöytö
aikanaan sitten mitattiin, lähti saman tien ydinvoimalasta tilanteen
tietäneet ja siitä selvillä olevat harvat. Kuvaavaa tässä vaiheessa oli,
että henkilö, joka joutui tähän savupiippuun hakeutumaan joutui käyttämään
rajua suojavarustusta tiedon kromiatomeista tultua julki. Moninkertaista
suojahaalaria ja hengityssuojaimia ja vastaavia oli siitä päivästä asti
pakko käyttää. Joten oli mitä ilmeisintä, tämä kromin mystinen
kulkeutuminen, juuri kuten ennakoitiin ei ollut mikään jonninjoutava heitto.
Vaan ydinvoimaloissa oli herännyt henkiin jotain salattua ja kuoletettavaa
keskuuteemme. Siitä päivästä lähtien ei juuri ollut halukkaita tähän
jokavuotiseen perushuoltokeikkaan vaihtamaan piipun ns. lentovaloja. Jollain
tasolla kaikki vaan tiedosti kyseessä ei ollut mikään harhakuva vaarasta.
Mutta mikä vielä tässä vaiheessa hämmästytti, oli mistä mekanismista moinen
voisi johtua?

Ehkä tähän on sopivaa kertoa vastaavantyyppinen sen aikuinen episodi myös
laitoksen nimenomaan ilmastointiin liittyvään tapaukseen. On todella
kummeksuttava havaita että juuri ilmastointi on niin keskeinen tekijä. Sillä
on koko laitosalueella musertava perusominaisuus. Kun liikkuu
ydinvoimaloiden sisärakennuksissa ja erityisesti tietyissä huoneissa huomaa
äärimmäisen meluisan ja vastenmielisen, suorastaan pyörremyrskymäisen
ilmanvaihdon käytännössä kaikkialla. Ihmeteltävintä on siinä, että
tuuletusta ei moisissa mitoissa milläänlailla lämpö- saati hapetussyistä
niin massiivisena tarvita. Ihmisiä teknisissä tiloissa ei ole kuin
satunnaisesti. Samoin jäähdytettävänä ei usein ole kuin satunnaista
tekniikkaa, mutta aina läsnäoleva hatun päästä repivä ylettömän suuri ja
meluisa ilmastointi. Niin siitä ei pääse juuri missään laitoksen 1500
huoneissa eroon. Sitten sen seuralaisena on eräs vielä oudompi tekijä. Kun
menee laitoksen sisäosiin aamuvirkkuna, ei siellä tarvitse olla kuin reilun
tunnin, niin raukeus iskee. En siis tarkoita mitään normaalia kyllästymistä,
vaan totaalista energian katoa elimistöstä. Olen joutunut sen kymmenet
kerrat raahaamaan melkein jalattomaksi käyneitä raavaita ja hyväkuntoisia
alle 20v kesäharjoittelijoita näistä huoneistoista. On liki mahdotonta
ymmärtää sitä, miten virkeä elimistö voi silmissä rojahtaa jo reilun tunnin
sisällä niin veltoksi, ettei työkaveri saa juuri sanaa suustaan.

Olen tätä useasti tuuminut ja kysellyt aiheesta myös laitoksen ylemmiltä.
Vastaus on mitäänkertomaton ja yleensä vedotaan tiloissa pidettävän
"turvallisuussyistä" alipainefaasia ja muut läpinäkyvää. No sanomatta on
selvää, että halusimme alkuaikoina saada puhaltimia pitemmän työn
tehdessämme seisokkihuolloissa pois. Vaan aina tylysti sanottiin, ettei
millään käy. Koskaan muuta ei selitelty. Kun kysyi ulko-ovien aukipitämistä
hapen saamiseksi, sama kiertelevä vastaus. Kun ei käynyt , niin ei käynyt.
Ihmettely omassa mielessä vain kasvoi. Kyllä tähän nyt liittyi jotain aivan
ymmärryksen ylittävää ja ennen kaikkea äärimmäisen tarkoin salattua. Jotain
sellaista, joka tietona on elintärkeää saada selvitettyä itselleen. Jokin
asiassa mätti ja pahasti!

Vielä eräs varsin keskeinen muistelus. Myös laitoksen ilmastointiin
kytkeytyvä. Olin laitoksella tekemässä rutiininomaisia vuosihuoltoja. Tällä
kertaa tehtäväkenttiini kuului käydä läpi työkavereineni puhaltimien
kunnossapitotarkastuksia ja muita perushuoltoja laitosrutiinihuoltoina. Ei
siinä mitään olihan laitteistot tuttuja ja kiva saada myös uusia kokemuksia
ja vaihtelua puuduttaviin perusrutiineihin. Puhallinkoneistot ovat
luonteeltaan massiivisia miehenkorkuisia monimetrisiä
sähkömoottorikäyttöisiä meluisia yksiköitä. Niitä huollettiin
miehenmentävistä peltiluukuista. Rutinoituneesti siis aamulla kyselin ja
selvittelin mistä ja milloin saisin katkaista aina kyseisen
ilmanvaihtokoneen käyttösähköt mennessämme koneiden sisään. Silloin sain
kuulla lauseen jota en koskaan unohda. Aina, ihan aina oli painotettu, että
ehdottomasti joka tilanteessa kun laitteita huolletaan on kaikki sähköt
katkaistava. Tätä päivää ennen turva-ajattelu oli tässä täysin ehdoton.
Sähköt katkotaan ennen huoltoa pois. Nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta
oli tullut laitospäälliköiltä ehdoton vaatimus. Koneet huolletaan e h d o t
t o m a s t i käyvinä!

Siinä vaiheessa luonnollisesti kieltäydyin moisesta hengenvaaraan
asettumisesta, niin itseni, kuin työkaverieni osalta. Koska en tässä
vaiheessa saanut selkeää vastausta hämilleen menneeltä työnjohtajaltani edes
tivattaessa, sanoin soittavani aina valvomoon sammuttaessani kyseisen
puhallinkoneiston. Saavuimme työpaikalle ja soitin, juuri kuten olin
ilmoittanut aina katkaistessani kyseisen laitteiston. Hetken aikaa kaikki
meni rutiinisti ja hommat tulivat tehtyä. Mutta siinä vaiheessa, kun aloimme
käydä läpi nimenomaan valvomon puhallinlaitteistoja alkoi kuulutuksesta
kaikua vaatimus ilmoittaa toistamiseen tehdystä irtikytkennästä varsin
käskevästi. Ilmoitettuani toimenpiteen koordinaatistot ja syyn siihen
vaadittiin ilmastointikojeistojen välitöntä takaisinkytkemistä. Kummastelin
jo tässä vaiheessa miten on mahdollista, että useiden rinnakkain samaan
ilmastointikanavaan puhaltavien flektien yksittäispysäytys ei muka olisi
mahdollista? Nimittäin aina oli myös TVO:n kursseissa korostettu miten jo
yksi ainokainen rinnakkaislaite takaisi jopa kriisin sattuessa turvallisen
prosessin etenemisen. Aina juuri tähän asti oli korostettu, ettei yhden,
kahden, tai peräti kolmen rinnakkaislaitteen poistumisella käytöstä olisi
mitään vaaraa turvallisuuden kannalta. Saati muun prosessinhallinnan
vaikeutumisen osalta. Ja nyt yhtäkkiä sanottiin jo yhden koneiston
hetkellisen huoltoseisokki aiheuttaa turvavaaran! Olin ällikällä, huomasin
myös viimeistään tässä vaiheessa miten totuus ja koulutusmateriaali oli irti
toisistaan. Tottakai jätimme huoltoseisokkikierroksemme tekemättä ja
palasimme perin kummalisin tunnoin majapaikkaamme. Eteemme oli kuin
väläyksenuomaisesti kohonnut jotain ennennäkemättömän uhkaavaa ydinalaan
liittyvää.

Kyselin vaisulta työnjohtajalta asiaan liittyviä taustoja ja peräti
merkillisiä juonikäänteitä. Mitään selkeää raportointia en itse asiassa
koskaan saanut. Tiedustelin ponnekkaasti myös sitä miten edes teoriassa
voidaan vaatia henkilökunnan suorittavan moisen kamikazehuollon. Eikö edes
työturvavaltuutetulla, tai pääluottamusmiehellä ollut mitään sanottavaa?
Ainoa vaikutus tilanteelle oli kun sain siirron sellaiselle työpaikalle
jossa en joutunut vastaavaan rupeamaan. Myöhemmin kyselin miten ylipäätään
kukaan voi huoltaa hengenvaarallisesti ilmastointilaitteet, niin vastattiin
vaan yliolkaisesti ettei ole minun murheeni. Sen verran sain jälkikäteen
kuulla, että koneet siitä lukien tosiaan huollettiin henkeä pidätellen ja
käyvinä! Uteliaisuuteni heräsi ja päätin selvittää mistä moinen hysteria ja
suunnaton pelko ilmastoinnin kohdalla perimmältään kertoi. Sain, kuin
sainkin selvyyden laitostoimittaja ASEA:n osaajilta, että kyseessä oli
varsin tarkoin varjellun ydinlaitossalaisuuden tietoinen pimittäminen
henkilökunnalta. Jos tieto vuotaisi julkisuuteen, sen esittäjää kohtaisi
irtisanomiset ja vastaavat sanktiot! Mistä oli perimmältään kyse?
Ydinvoimaloiden ilmastointiin liittyy mekanismi, joka vaatii tauotonta
ilmanvaihtoa kaikissa niissä tiloissa, joissa edes vähän on säteilyenergiaa.
Eli turbiinisalit ja reaktorihallit, asiassa kaikki "tekniset tilat"
henkilöstökonttoritiloja ja valvomoa lukuun ottamatta pitää olla tauottoman
ilmahuuhtelun piirissä. Sain kuulla miten pahimmillaan jo noin 15 min
ilmastointikatkos saattaa kyseiset tilat radioaktiivisiksi ja niin kova
säteily niissä silloin jo on, että syntyy hengenvaaraa. Jos esimerkiksi
näistä teknisistä tiloista ilma virtaa väärinpäin valvomoon, niin henkilöstö
on välittömässä kuolemanvaarassa!

En millään saattanut ymmärtää mekanismia, jossa ei säteilydosimetri edes
näyttä mitään muuttaa noin nopeasti ilman niin vaaralliseksi, että
hengenlähtö konkreettisesti on mahdollista. Tämä oli joko törkeä vale, tai
sitten joku ei ymmärtänyt, mitä puhui. Mutta koska tilanteessa sain
työpaikanvaihdoksen selityksittä osakseni ja kun huomioin laitospäällikön
ylireagoinnin huomasin osuneeni johonkin täysin siihenastisen
ydinkäsityskyvyn ylittäneeseen totuuden sisältävään miinakenttään. Siitä
päivästä asti olen suoraan sitoutunut selvittämään tätä, ehkä koko
nykyfysiikan tarkemmin varjeltua salausvyyhtiä. Täytyy sanoa jos olisin
alusta asti tietänyt sen kaikki seurannaiset ja juonenkäänteet, niin ehken
olisi koskaan ryhtynyt selvitystyöhön. Työhön, jonka seurauksena tämä edessä
oleva äärimmäisen salatun ydinsalaisuuden Bandoran lippaan aukaisu sitten
vaikeuksien jälkeen onnistui! On suorastaan uskomatonta, miten juuri tästä
tapauksesta sai alkuunsa se mekanismi, joka toi päivänvaloon vähittään 60v
ajan äärimmäisen tarkoin varjellun salaisuuden. Jonka varjelemiseksi on
perustettu mm. IAEA:n kaltaisia ydintiedon levityksen estäviä
maailmankattavia organisaatioita, mutta eipäs tässä vaiheessa paljasteta
enempää. Seuratkaamme eteenpäin, miten kaikki mysteeristä porras kerrallaan
alkoi raottua. Haluan lisätä tähän, sain myöhemmin kuulla, että minut
nimenomaan haluttiin tähän ratkomaan jo pitkään hiertänyttä
työturvallisuusdilemmaa. Ja sain kuulla, miten varsin selkeästi
päänavaukseni jälkeen koko ilmanvaihtoflektien huoltorutiini muutettiin
sellaiseksi, että laitteita alettiinkin vain kuulustelemaan laakerien kunnon
varmistukseksi. Vain pysähtyneet laitekokonaisuudet tehdään virrattomaksi
korjaamisensa ajaksi. Eli olin tehnyt tehtäväni ja sain kontolleni entistä
vaativampia työvastuukenttiä.